Eli olet siis löytänyt sivumme. Harkitset jopa karaten harrastamista, mutta haluaisit tietää lisää joko karatesta yleensä tai meidän tyylisuunnastamme. Yritämme tällä sivulla hieman valottaa näkemyksiäsi aiheesta tarjoamalla Karateseura Shoto ry:n jäsenien kantoja asiasta. Alla on kolme kuvausta, jotka samalla kertovat myös seuramme harjoitusten kehityksestä vuosien mittaan. Kuvaukset ovat järjestyksessä uusimmasta vanhimpaan.

Harjoitustemme nykyistä menoa kuvaa Aku Riihelän erittäin kattava artikkeli. Aku on yksi seuramme ohjaajista.

Peter Nysténin kirjoittama tyylikuvaus on 90-luvun loppupuolelta. Hän on tehnyt hyvän paketin, joka antaa kuvan myös seurojemme kehityksestä. Tällä hetkellä artikkeli on vain englannin kielellä.

TKY Karate Do Shotokain pitkäaikainen puheenjohtaja Krista Lagus on kirjoittanut tyylistämme hieman kertovan artikkelin. Artikkeli kertoo tyylistämme sekä harjoituksistamme 90-luvun alkupuolelta.

Aku Riihelän näkemys siitä millainen tyylimme ja seuramme harjoitukset nykyisin ovat.

Tyylisuuntamme shotokai on peräisin Gichin Funakoshin ja poikansa Yoshitaka Funakoshin karate-opeista 1900-luvun alkupuolelta, pohjautuen vanhoihin okinawalaisiin aseettoman kamppailun taitoihin. 1900-luvun alun Japanista on pitkä matka 2000-luvun Suomeen, ja tyylisuuntaa ovat sillä välillä kehittäneet monet opettajat, mm. japanilaiset senseit Shigeru Egami ja Mitsusuke Harada ja monet suomalaiset ohjaajamme. Silloin tällöin on hyödyllistä ainakin yrittää tiivistää tyylisuuntamme piirteitä ja periaatteita myös kirjalliseen muotoon. Kaikki tässä mainittu on kuitenkin puhtaasti omaa mielipidettäni, eikä edusta virallista seuran tai kattojärjestön kantaa.

Harjoittelun periaatteista ja päämääristä

Seuramme harjoittelun ydinpiirre on shotokai-tyylille ominainen rentouden ja luonnollisen vartalonkäytön painottaminen. Karatetekniikkaamme ei kuulu kime, eli vahva lihasjännitys tekniikan osuessa. Shotokai-tyylissä kime ymmärretään sisäisenä, periaatteemme on että vartalo itse tietää mitä lihaksia on jännitettävä. Pyrimme tekniikoissamme virtaavuuteen ja mukautuvuuteen. Samankaltaisia periaatteita on esimerkiksi filippiiniläisessä kali/eskrima-lajissa. Peruskurssilla aloitetaan shotokai-karateen tutustuminen yksinkertaisilla perustekniikoilla, asennoilla ja liikkumisharjoittelulla. Kurssin jälkeen vähennetään vähitellen tukeutumista formaaleihin asentoihin ja hyökkäys-puolustuskombinaatioihin. Harjoittelun tavoitteena on karateka, joka ymmärtää oman kehonsa toimintaperiaatteet, ja pystyy siksi sopeutumaan vaihteleviin kamppailutilanteisiin, ei vain yksittäisiin tekniikoihin tai hyökkäyksiin. Tyylisuuntaamme ei kuulu kilpailu.

Jokapäiväisessä harjoittelussa käytämme toki yksittäisiä perusharjoituksia kuten toimiviksi havaittuja hyökkäys-puolustuskombinaatioita, kata-sovelluksia ja drilliharjoituksia eli yksinkertaisten tekniikoiden muodostamia nopeita, toistuvia sarjoja, mutta tavoitteemme on aina opettaa periaate toimivan hyökkäyksen tai puolustuksen taustalla. Näin ollen tyylisuunnassamme tai harjoittelussamme ei ole erikseen määriteltyjä tekniikkayhdistelmiä (ohyokumite, kumitewaza) edes vyökokeiden eli graduointien perusteena. Graduoinneissa arvioidaan aina harjoittelijaa kokonaisuutena ja edellytetään, että hän pystyy tekemään taitotasonsa mukaisesti tehokkaita tekniikoita ja vastatekniikoita useilta osa-alueilta (lyönnit, torjunnat, potkut, väistöt, etc.).

Karatemme osa-alueet

Koska johtotähtenämme on kamppailun ja vartalonkäytön periaatteiden opettaminen emmekä ole sidottuja tiettyyn opetustapaan, käsitteemme karatesta on melko monipuolinen. Aloittaessani itse harrastuksen 2000-luvun alussa, oli harjoituksissa vielä runsaasti suoraviivaista liikkumista matalissa asennoissa, katojen formaalia harjoittelua ja melko vähän kumitea eli vapaan ottelun harjoittelua. Käytämme nykyäänkin matalia asentoja, mutta usein kytkettynä lähikamppailutilanteisiin ja pystypainiin. Liikkumista harjoitellaan perinteisillä vastustajan seuraamis- ja ajoitusharjoituksilla, mutta niiden lisäksi sovellamme mm. filippiiniläisistä kamppailulajeista ja nyrkkeilystä lainattuja footwork-drillejä ja kickboxingista ja muay thaista tuttua keveää liikettä päkiöiden päällä. Vaikka harjoitusvalikoimamme on monimuotoinen, rakennamme yhteyksiä perinteisen karaten asentojen (zenkutsudachi, kokutsudachi etc.) ja kamppailullisissa sovelluksissa tarvittavan vartalonkäytön välille.

Lyönti- ja potkutekniikoidemme ydin on edelleen shotokai-karaten traditionaalisen koulukunnan mukainen, mutta viime vuosina olemme laajentaneet käytännön kamppailutekniikoiden skaalaa. Vartalon rentouden käyttö voimantuotossa, jousenomainen lantion ja jalkojen käyttö räjähtävän voiman tuottamisessa ja kalista lainattu hubad rentouden ja vaistonvaraisen reagoinnin kehittämisessä ovat muutamia esimerkkejä tavoista, joilla opetamme karatea. Vaikka suuri osa harjoittelustamme liittyy nykyisin jollakin tavoin kamppailullisiin sovelluksiin, ylläpidämme myös perustekniikkaosaamistamme rakentamalla kehittyneemmät harjoitteet perustekniikkapohjan päälle. Isku- ja potkupadien sekä käsi- ja säärisuojien käyttö ovat nykyään tavallinen osa harjoitteluamme. Näin pyrimme varmistamaan tehokkaiden isku- ja potkutekniikoiden oppimisen ja harjoittelijoiden turvallisuuden. Niin, ja kyllä siinä hikikin puskee paremmin pintaan!

Kata on edelleen osa karateamme kuten ennenkin, mutta katan opettamisen määrä, tavoitteet ja menetelmät vaihtelevat kauden ja ohjaajan mukaan. Aloittelevalle harjoittelijalle kata opettaa oman vartalon täsmällistä hallintaa sekä rytmin ja ajoituksen tajua. Harjoittelun edistyessä painopiste siirtyy katan merkityksen ymmärtämiseen ja sovellusharjoitteet saavat tärkeämmän sijan. Katan ja tasapaino- ja keskittymisharjoitteiden merkitystä harjoittelijan henkisessä kehittämisessä ei ole unohdettu, eikä minusta niin saa käydäkään. Itselle sopivan tasapainon löytäminen fyysisen ja henkisen kehittymisen välillä on tärkeää. Opetetut katat vaihtelevat, mutta heian- ja tekki-katat sekä bassai dai ovat tärkeimpiä katojamme. Aiempiin vuosiin verrattuna olemme rajoittaneet aktiivisesti opetettavien katojen määrää. Periaatteena on, että on parempi oppia rajoitettu määrä katoja syvällisesti kuin syvällinen määrä katoja rajoitetusti.

Kumite ja kamppailulliset harjoitteet ovat saaneet lisää painoarvoa seuramme harjoittelussa koko 2000-luvun ajan. Mattopainia opettavat ajoittain omat painitaustaiset ohjaajamme ja vierailevat BJJ- opettajat, pystykamppailu on nykyään yksi seuramme harjoittelun perusosa-alueista ja hallintaotteet ja nivellukot ovat myös ehdoton osa karateamme. Harjoittelemme joskus myös perusasetekniikoita, keskittyen lähinnä bo-sauvan käyttöön. Ainoa asekata, jota harjoittelemme on matsukaze. Harjoittelemme toisinaan myös veitsitekniikoita.

Kaiken fyysisen heilumisen taustalla pyrimme kuitenkin kehittämään enemmän tai vähemmän hienovaraisesti myös harjoittelijoidemme henkisiä ominaisuuksia. Keskittymiskyvyn kehittyminen on ilmeisin hyöty, joka harjoittelusta seuraa, mutta pyrimme myös muihin vastaaviin päämääriin. Taitotason kehittyessä on nopeatempoinen hubad-drilli tai tui shou (push hands)-harjoitus väline japanilaisissa budolajeissa arvostetun mushin-tilan eli "tyhjän mielen" saavuttamiseen. Kun keho joutuu tilanteeseen, jossa sen on toimittava jatkuvasti ja vaistonvaraisesti, kuitenkin tiettyjen sääntöjen pohjalta, jää harjoittelusalin ulkopuolinen elämä pakosti pois ajatuksista. Muitakin vastaavia periaatteita on, mutta jätettäköön ne harjoittelijoiden itse oivallettaviksi.

Kun katsoo kaikkea mitä sisällytämme karateemme nykyään, saattaa herätä epäilys, että olemme ymmärtäneet karaten perusidean väärin tai että emme pysty hallitsemaan tällaista kokonaisuutta. Ensin mainittu on makuasia, joskin tunnen tässä vastustamatonta kiusausta lainata Billy Haggertya (Skotlannin Shoto Budon 5. dan ja tekninen johtaja) keskustelustamme vuodelta 2006: "On olemassa vain rajoitettu määrä asioita mitä ihmiskeholla voi tehdä. Koska näin on eikä kamppailu kunnioita mitään keinotekoisia rajoja, on turhaa jakaa asioita siihen mikä kuuluu karateen, mikä judoon tai muuhun. Karaten katoista voi huomata selviä heitto- tai lukkosovelluksia, ja lyönnissä käytettävä kehon mekaniikka, toimii myös heiton perustana. Näytä minulle heitto ja kerron sinulle että se on karatea. Nivellukko? Karatea. Painiote? Karatea."
Lainaus on muistinvarainen eikä sitä tule lukea kuin piru raamattua, mutta idea lienee selvä: sisällytämme toimivia tekniikoita ja periaatteita karateen niiden alkuperästä riippumatta ja rohkaisemme harjoittelijoitamme kokeilemaan myös muita kamppailu-lajeja ja tyylejä. Kun harjoittelijoistamme kehittyy ohjaajia, heillä on usein kokemusta myös peruskaraten ulkopuolelta, ja se kokemus hyödynnetään karatessamme. Kokonaisuuskin pysyy hallinnassa, koska laaja repertuaarimme on ohjaajien yhteistyön tulosta. Seuramme ohjaajilla on monivuotista harjoittelukokemusta ainakin seuraavista lajeista (lista ei ole täydellinen):

• Brasilialainen jujutsu
• Pekiti-Tirsia-tyylin kali
• Kenjutsu
• Kas-Pin
• Jodo
• Thaiboxing
• Sanda

Harjoitukset

Koska harjoitukset vaihtelevat hyvin paljon, niitä on vaikea kuvata tarkasti. Yhteistä niille on huolellinen lämmittelyjakso, joka valmistaa harjoittelijat henkisesti ja fyysisesti päivän aiheeseen ja ehkäisee vammoja. Lämmittelyä seuraa usein yksinkertainen perustekniikkaosuus, josta siirrytään vähitellen soveltavaan harjoitteluun. Harjoitus lopetetaan joko venytellyllä tai jäähdyttelyllä ja tempon hidastamisella.

Harjoituksiamme ei ole jaettu perustekniikka-/kataharjoitus-/kamppailuharjoituskausiin, vaan teemoihin, joissa on elementtejä kaikista näistä osa-alueista. Teemakausien pituuden ja aiheet päättää seuran ohjaajista koostuva kollegio.

Harjoittelun fyysiset haasteet kasvavat asteittain peruskurssilta ylempiin vyöarvoihin. Kunnon kasvattaminen on osa hyväksi kamppailijaksi tulemista, mutta pyrimme silti tasapainoon rauhallisen tekniikkaharjoittelun, vartalonkäytön hiomisen ja räjähtävän kamppailutreenin välillä. Rohkaisemme harjoittelijoitamme harrastamaan muutakin liikuntaa ja venyttelyä myös treenisalin ulkopuolella.

Yhteistyö muiden kanssa

Helsingin Shoto ry:n harjoittelijat ovat Suomen Karate-Do Shotokain jäseniä, ja keltaisen vyön jälkeen kaikki vyöarvojen graduoinnit tapahtuvat SKDS:n kansallisilla leireillä. SKDS:n tehtävä on koordinoida jäsenseurojen toimintaa, leirejä ja tyylisuunnan kehitystä. Leirejä on muutaman kerran vuodessa, ja vuoden pääleiri pidetään Solvallassa toukokuussa. Teemme lisäksi yhteistyötä Skotlannin Shoto Budon kanssa, ja sen päävetäjä Billy Haggerty käy Suomessa opettamassa kerran tai kaksi vuodessa. Jäsenemme ovat myös tervetulleita Skotlannin Shoto Budon leireille. Pidämme yhteyttä myös Colin Reeven englantilaiseen Shotokai-organisaatioon.

Oman tyylisuuntamme ulkopuolella läheisin yhteistyökumppanimme on Helsingin yliopiston karateseura Honbu. Järjestämme heidän kanssaan yliopistojen lukukausien aikana yhteisiä maanantai- ja tiistaitreenejä, ja myös kesäisin on kaksi yhteistä treeniä viikossa. Harjoituksissamme on vierailevana opettajana ollut myös mm. Ante Brännbacka Koryu Uchinadista -karatesta.

Peter Nystén, the main trainer of our club describes our club, our practices and the Shotokai style:

About our club

Our club members are mainly students from the University of Helsinki and the Helsinki University of Technology . We have practices four to five times per week depending on how we are able to get practice halls, the practices lasts normally 1,5 hours. The Shotokai practice in Helsinki started in 1973. Our national organization (Finnish Karate-Do Shotokai; Suomen Karate-Do Shotokai r.y.) arranges national weekend courses once a month and invites teachers from abroad about three times each year. These international training sessions range from three to five days at a time.

The Shotokai originating karate-do practice in Europe is nowadays spread into several organizations. Our organization have active contacts today with three of them. Originally we practiced with M. Harada Sensei until the end of the eighties.The teachers we use have different approaches to karate, ranging from kumite (sparring)/practical orientated to theoretical. So, our practices are also somewhat varying in content, but we are trying to benefit from the differing perspectives.

The club is financed mostly by its members. The club makes no profit and pays no compensations for its teachers. The club promotes taking part in national and international courses within our organizations by supporting travel costs and course payments for its members.

Our practices

The practices within different Shotokai clubs in Finland vary somewhat, and so the following description is about our club, but to some degree also applies to other Shotokai clubs in Finland.

Kata

In our club we esteem kata (practice of technique forms; no partner, often performed in groups) practice high with its implications on body feeling, use of low gravity etc. We place great importance in the ability to move in harmony with our practice partners both in kata and in several moving exercises. We also practice those techniques from kata which seem to be practical.

The way we practice kata could maybe be described as somewhere between T'ai Chi and Shotokan in the eyes of a spectator. Katas are performed with different paces, from very slow to full speed. Often the pace is chosen so that the feeling of using hip movement and appropriate breathing in the techniques is possible. Different practice items are emphasized in kata training.

Kihon

In kihon (practice of basic techniques) we train not only against air but also on punching pads and other practice equipment. Tameshiwari (breaking boards etc.) is practically nonexistent. In kihon kumite (kihon with a partner) we train moving, distancing, rythm and the various techniques. Long series performed with a partner (e.g. ward off, hit, kick, take to the ground, lock) are not common except in some katas designed for pairs. The practice also includes techniques for releasing of basic holds etc.

Kumite (sparring)

Our practice includes also jyu kumite (free sparring) and prearranged kumite forms, but we do not have any competitions. We see the several kumite type practices as a way to benefit mutually with your training partner. There is no showing off, we think that the karate practices should always be something positive for all members, regardless of their age and other attributes.

Stretching and health

It goes without saying that warming up, streching etc. exercises are an integral part of the practices; the well being of the practitioners is naturally of prime importance to us.

Gradings

The grading after 5. kyu (yellow belt) take place always on national / international courses in order to be able to check the level of the candidate against the national / international level.

About Karate-Do Shotokai style

The way Shotokai performs kata and also the basic techniques is based on the same Funakoshi Sensei teaching as for the Shotokan style. We have the same katas and use the same names for techniques. The "classical" practice methods are based on the same frame (sambon kumite, tenno kata...).

The way our karate differs from many other karate styles lays not so much in form, but more in content. We don´t think of kiai and the tensing of muscles in the same way as most of the other karate styles. We believe that the body should be in a relaxed state; the body knows itself which muscles are needed. The way we think of e.g. oi-tsuki (straight lunge punch) is based mostly on the "classical" approach as interpreted by Harada Sensei and later partly on the effects on punching pads. When punching, we don´t tense our muscles at the point of contact but try to punch through the target somewhat. If a contact is not made, then there is a natural contracting of the muscles in order to stop the technique. The techniques are based on hips, this requires a solid but pliable stance in the basic technique.

Yleistä

Tyylin historiaa ja nykyisyyttä

Millaisia harjoituksemme ovat

Yleistä

Shotokai-tyylille on ominaista sulava liikkuminen, laajat liikeradat ja rentouden korostaminen. Tyyliin ei kuulu kilpailu. Seurassamme ei myöskään harrasteta kovaa kuria tai kovin ryppyotsaisia vyökokeita. Graduoinnit tapahtuvat kansallisilla leireillä, kun harjoittelijan katsotaan kehittyneen tarpeeksi sekä henkisesti että fyysisesti.

Koska treenit ovat usein rankkoja sekä fyysisesti että psyykkisesti, on tärkeää että harjoitteluilmapiiri on hyvä. Tämä tarkoittaa harjoittelukumppanin huomioimista. Harjoituksissa ei ole vastustajia tai kilpailijoita, on vain harjoittelukumppaneita, joilta voi oppia ja joiden kehittymistä voi tukea. Etenkin eritasoisten harjoitellessa yhdessä on tärkeää ottaa toisen taso huomioon, ja treenata juuri hänen taitojensa ylärajalla - siellä missä oppiminen on tehokkainta. Jos harjoittelu on mahdottoman vaikeaa, ei voi oppia ja harjoittelija vain turhautuu. Kun yrität kehittää alempiasi, varmistat että sinulla on tulevaisuudessa hyviä harjoittelukumppaneita!

Harjoittelun tavoitteita on vaikea yksiselitteisesti määritellä. Eri ihmiset alkavat harrastaa lajia eri syistä, ja usein syyt harjoittelun jatkamiseen muuttuvat kehittymisen myötä. Joillekin päätavoite on itsepuolustustaidon hankkiminen, toisille kunnon kohentaminen, kolmansille henkisen tasapainon ja elämänhallinnan lisääminen. Jälkimmäinen tavoite usein muuttuu sitä tärkeämmäksi mitä pidemmälle harjoittelussaan ehtii. Lisäksi joillekin harjoittelun sosiaalinen aspekti on hyvin tärkeä.

Tyylin historiaa ja nykyisyyttä

Sekä Shotokan että Shotokai-tyylisuuntien perustajana pidetään Yoshitaka Funakoshia. JKA (Japan Karate Association) perustettiin vuonna 1949, jolloin S. Egami ja Genshin Hironishi (kaksi ehkä eniten Funakoshin kanssa harjoitellutta) jättäytyivät ulkopuolelle, pitäen tosin hyviä suhteita JKA:han. Shotokai muodostui heidän toimestaan.

Mitsusuke Harada toi Shotokain Suomeen 1960-luvun lopulla. Harada harjoitteli aikoinaan mm. Egamin kanssa. Billy Haggerty ja Colin Reeve, jotka molemmat ovat alun perin Haradan oppilaita, käyvät silloin tällöin täällä vetämässä leirejä.

Shoto oli Funakoshin kirjailijanimi, ja sen kanjimerkki tarkoittaa suunnilleen aaltoilevaa männikköä. Kerrotaan, että Funakoshi ei itse antanut tyylisuunnalle nimeä, vaan hänen oppilaansa nimesivät Funakoshin harjoitussalin eli dojon Shotokaniksi (Shoto-sali tai Shoto-talo), josta nimi myöhemmin levisi myös tyylisuunnan nimeksi. Shotokai puolestaan tarkoittaa 'Shoto-yhdistystä', joka joidenkin mielestä oli loogisempi tyylisuunnan nimi kuin 'Shoto-sali.' Se, ettei Shotokai-tyylisuuntaan kuulu kilpailu, on perintöä Funakoshilta, joka vastusti jyrkästi kilpailemista.

Shotokan ja Shotokai muistuttavat nykyisin toisiaan lähinnä samannimisten katojen osalta (vaikka ne tehdään tyylisuunnissa melko eri tavalla). Shotokan taitaa olla maailman levinnein karatetyylisuunta. Shotokain harrastajajoukko sen sijaan on melko pieni.

Maita joissa Shotokaita nykyisin harrastetaan:

• Algeria
• Belgia
• Chile
• Englanti (Colin Reeve)
• Espanja
• Gibraltar
• Italia
• Itävalta
• Japani
• Jugoslavia
• Kanada
• Kreikka
• Meksiko
• Portugali
• Ranska
• Skotlanti (Billy Haggerty)
• Suomi
• USA

Suomen Karate Do Shotokain (SKDS) seuroja on seuraavilla paikkakunnilla:

• Helsinki (vetäjä Peter Nystén)
• Kuusankoski (Juha 'Jussi' Salmi)
• Kuusamo (Kimmo Niikkonen)
• Oulu ()
• Posio (Kari Kuitunen)
• Rovaniemi (Juhani Salminen)
• Salo (Risto Kemppainen ja Janne Urpo)
• Taivalkoski (Mika Määttä)
• Turku (Pekka Venäläinen, Yrjö ja Anu Luukkanen)

Lisäksi SKDS:n ulkopuolella Shotokai-tyylisuuntaa harrastetaan ainakin Vaasassa ja Kuusankoskella.

Millaisia seuramme harjoitukset ovat

Tyypilliset harjoitukset kestävät 1,5 tuntia, ja alkavat parinkymmenen minuutin alkujumpalla, joka lämmittää lihakset. Loppuharjoitus koostuu katasta eli liikesarjoista, pariharjoittelusta eli kumitesta ja kihonista eli yksittäisten tekniikoiden kuten potkujen, lyöntien ja lukkojen harjoittelusta.

Kymmenen vuoden sisällä harjoittelun painopiste on jonkin verran muuttunut. Aiempina vuosina harjoittelu keskittyi lähes pelkästään liikkumiseen, ajoitukseen, ja oikeanlaisen vartalon tilan saavuttamiseen. Kumitea, ja etenkään vapaata ottelua ei juurikaan harjoiteltu, vaan ajateltiin että liikkumisharjoitukset ja kata lopulta johtavat täydelliseen harmoniaan toisen kanssa, niin että on mahdollista tuntea vastustajan mielen ja vartalon liikkeet itsessään, ja reagoida niihin ennen kuin tämä ehtii varsinaisesti hyökätä.

Nykyisin harjoittelumme sisältää aiempaa enemmän myös käytännöllisempää taistelutaitoharjoittelua, vaikka liikumista ja vartaloa korostavista harjoituksistakaan ei ole luovuttu. Kata on edelleen (ja varmaan tulevaisuudessakin) tärkeässä roolissa harjoittelussamme.

Asetekniikoita emme pahemmin ole harrastaneet, tosin suunnitelmissa on ottaa bo (1,8 metriä pitkä ja 3 cm halkaisijaltan oleva keppi) käyttöön nykyistä aktiivisemmin. Lyöntejä ja potkuja harjoittelemme välillä ns. pistehanskoihin, pyrkimyksenä saada tekniikoihin tuntumaa ja tehokkuutta, jota vain ilmaan lyömällä ei kovin helposti tule. Lisäksi täydellä voimalla ilmaan lyöminen vahingoittaa niveliä. Emme käytä suojuksia tai hanskoja. Heittoja harjoitellaan harvoin, ehkä osittain siksi että vain yhdessä harjoituspaikassamme on mahdollisuus käyttää mattoja. Lukkoja ja sidontoja sekä tekniikoita niistä vapautumiseen harjoitellaan silloin tällöin.